8/30/2012

HETKIÄ



These were taken a couple of weeks back at my boyfriend's sister's confirmation party. Their family had trusted me with the life important mission of commemorating the event. Which was an honor. Too bad I was really tired that day. And the fact that we started out with sitting in the church for two hours wasn't making it any easier. I was literally about to fall asleep every five minutes. Even though I was only half awake (and most probably looked like the walking dead) I luckily managed to get a bunch of decent shots. And now, finally, after two weeks of not getting around editing the photos, I spent three hours doing just that. It's always like this when it comes to editing photos. I don't do a shit. Not before people start to constantly ask me to send them some photos. Then I get all stressed and feel really guilty. That's exactly what happened this time as well. My boyfriend's father went as far as giving me a memory stick in order for me to remember. I'm aware that it was only a joke but I still can't help but feel a little sting of guiltiness...

- - -

Tässä joitakin kuvia parin viikon takaa poikaystävän sikson rippijuhlista. Elintärkeä tehtävä ikuistaa tapahtuma oli kuten tavallista langennut minun käsiini. Noeikai. Suuri kunniahan se on valokuvaajalle. Mutta juuri tuona kyseisenä päivänä oli sellainen väsymys että ei vastaava ole aiemmin koettu. Vaikeaksihan se kuvien ottaminen käy kun ei silmät meinaa pysyä auki. Ja jotenkin musta tuntuu siltä että mun punaisilla silmillä oli valokuvattaviin pakene-tai-taistele-mainen vaikutus. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta onnistuin kuitenkin nappaamaan muutaman näyttökelpoisen kuvan. Ja nyt, kahden viikon kuvienkäsittelyn laiminlyömisen jälkeen olen vihdoin hoitanut urakan pois alta viettämällä kolme tuntia photoshopin äärellä. En tiedä miten mulle on kehittynyt tapa muokata kuvat pahimmassa tapauksessa monta kuukautta myöhässä mutta valitettavasti näin on. Ja kuulen usein valituksia aiheesta. No ei valituksia suoranaisesti mutta ihmiset hoputtavat kun kuvista ei pariin viikkoon ala kuulua mitään. Vasta muutaman ärtyneen muistutuksen jälkeen saan aikaseksi muokata yhtään mitään. Tällä kertaa muistuttavana tekijänä toimi poikaystäväni isä ja hänen lahjoittamansa muistitikku. Tiedostin tämän olevan vitsi mutta tuli siinä silti hieman syyllinen ja aikaansaamaton olo...

13 comments:

  1. tosi kauniita kuvia :-) ja voin samaistua tuohon viivyttelyyn... kuvasin just kuukausi sitten ekaa kertaa jotain virallisempaa, serkkuni häät, ja en millään meinannut saada aikaseks alottaa kuvien muokkausta ennenkun morsian itse joutu kysymään että milloinkahan niitä kuvia vois saada :--D

    ReplyDelete
    Replies
    1. haha, no kiva kuulla etten oo ainoo :---D ja voi kiitos :)

      Delete
  2. Joo, ihan samaa saamattomuutta havaittavissa täälläkin! En muista milloin olisin viimeks muokannut kuvia kuvauspäivänä tai edes samalla viikolla kuvausten kanssa, oh shit... :D Ja hei, kirjottele vaan myös suomeks!

    ReplyDelete
    Replies
    1. aika yleistä valokuvaajien kesken tää tällanen näköjään :D mutta toisaalta hienoja kuvia soppii odottaa! lol.
      ja khyyllä, jatkan suomeksi kirjoittelua :)

      Delete
  3. joo, mun mielest ois tosi kiva jos pistäisit tekstei myös suomeks:)!

    ReplyDelete
  4. Mustakin ois kiva jos tekstit ois suomeksi, vaikka kyllä tota enkkuakin mielellään lukee =)

    ReplyDelete
    Replies
    1. jatkossa tekstit sekä suomeksi että enkuksi! kiitos mielipiteestä :):)

      Delete
  5. sulla on ihan sairaan hieno blogi :)!! Upeita kuvia

    ReplyDelete
  6. Those photos are so beautiful! :)

    http://nevermindbeingdead.blogspot.ch/

    xxx

    ReplyDelete